Juhli tunteella, juhli oikein

Ensikertalaisen ja vähän edistyneemmänkin juhlijan opas akateemisiin vuosijuhliin

Vuosijuhlat ovat ylioppilaskuntien ja muiden, yleensä akateemisten, opiskelijajärjestöjen tapa juhlistaa vanhenemistaan. Ne ovat perinteikkäitä pöytäjuhlia, joissa syödään ja juodaan hyvin, kuullaan puheita, lauletaan, tanssitaan ja pidetään hauskaa kaikin puolin arvokkaammin kuin esimerkiksi sitseillä.

Vaikka vuosijuhlat etenevät aina tietyn kaavan mukaan ja juhlan kunnioittamiseen kuuluu erilaisia etikettisääntöjä, ei juhlimiseen tai juhliin valmistautumiseen pidä suhtautua turhan ryppyotsaisesti. Perinteet ja säännöt eivät ole olemassa juhlijoiden kiusaksi, vaan juhlatunnelman luomiseksi ja juhlien arvokkuuden säilyttämiseksi. Ne nostavat tilaisuuden arjen yläpuolelle, juhlijoiden iloksi.

Juhlaan ilmoittautuminen

Useimmat opiskelijajärjestöt kutsuvat sähköpostilistoillaan ja ilmoitustauluillaan vuosijuhliinsa kaikki jäsenensä. Yleensä lähetetään myös erilliset kutsut tärkeille yhteistyötahoille ja järjestöä lähellä oleville henkilöille. Saitpa kutsun niin tai näin, lue se huolella. Kutsussa kerrotaan, missä ja milloin juhlat järjestetään, kuinka ilmoittaudut juhlaan, ja keneltä saat lisätietoja.

Ilmoittaudu ja maksa illalliskortti ajoissa, jotta juhlan järjestäjille ei koidu sinusta lisävaivaa. Kutsu on tavanmukaisesti avec (ransk. ”kanssa”), kahdelle. Tämä on kuitenkin kutsujan lupaus, ei kutsuttavan velvollisuus: seuralaisen saa ottaa, mutta voi tulla yksinkin.

Seuralainen voi olla puoliso, tyttö- tai poikaystävä, opiskelukaveri tai oikeastaan kuka hyvänsä sinulle tuttu ihminen. Ilmoittaudutpa juhlaan yksin tai jonkun kanssa, juhlan järjestäjät pitävät huolen siitä, että sinulle löytyy sopiva paikka pääjuhlan illallispöydässä.

Pukeutuminen

Pukeutuminen tilaisuuden arvolle sopivalla tavalla on tärkeää. Se on osoitus kohteliaisuudesta sekä tilaisuuden kunnioittamisesta. Suuri osa vuosijuhlien juhlavuudesta muodostuu nimenomaan juhlijoiden pukeutumisesta.

Miehet

Perinteinen ja tilaisuuden arvoon sopiva asu vuosijuhlissa on miehillä frakki. Kokonaisuuteen kuuluu:

• musta hännystakki, jossa on silkkiset kauluskäänteet
• mustat housut, joissa on silkkiset sivunauhat
• valkoinen liivi
• valkoinen paita, jossa on kovitettu edusta ja pystykaulus
• valkoinen solmuke, jonka alle paidan kauluksen kääntökulmat jäävät
• valkoinen, silkkinen taskuliina
• kiiltonahkakengät ja
• pitkät mustat sukat

Valkoiset hansikkaat ovat nykyään vapaaehtoiset. Vyötä ei käytetä, sillä kokonaisuuteen kuuluvat valkoiset olkaimet. Frakkipaidan edustan napit ovat vaaleaa helmiäistä tai niissä on helmiäiskoriste kultaisten reunojen keskellä. Kalvosinnapit ovat helmiäistä tai kultaa. Taskuliina taitetaan niin, että siitä näkyy kapea suora viiru. Liivistä saa näkyä takin alta noin kahden sentin kaistale. Myös valkoisia frakkihansikkaita voi käyttää, kunhan tietää milloin niiden kuuluu olla kädessä ja milloin ei.

Rannekello, vaikka se olisi kuinka kallis ja hieno, ei kuulu yhteen frakin kanssa. Esimerkiksi isoisän vanha taskukello on oikea valinta, jos kelloa ehdottomasti tarvitset. Kellon ketjut eivät kuitenkaan ole näkyvillä, vaan taskussa piilossa. Liivin päällä roikkuvat kellonvitjat kuuluvat vanhoihin elokuviin, eivät nykyajan frakkitilaisuuksiin.

Tavallisesti vuosijuhlat järjestetään sisätiloissa, eikä päällysvaatteiden etikettiä tarvitse juuri pohtia. Jos kuitenkin haluaa pukeutua asianmukaisesti myös kylmään ulkoilmaan, päällysvaatteeksi frakin kanssa sopii tumma frakin liepeet peittävä takki tai musta viitta, jossa on valkoinen vuori. Päähinettä ei tarvita, mutta jos sellaisen välttämättä tahtoo, on silinterihattu ainoa oikeaoppinen vaihtoehto.

Mikäli frakkia ei vaatekaapistasi löydy, etkä voi lainata tai raaski vuokrata sellaista mistään, käy vuosijuhla-asuksi tumma puku. Millainen arkipuku tahansa ei kuitenkaan sovi. Frakin korvaavan puvun on oltava yksivärinen musta, tummanharmaa tai tummansininen. Liituraita on etikettirike. Paita on valkoinen, solmio väriltään ja tyyliltään hillitty. Esimerkiksi yksivärinen harmaa silkkisolmio on hyvä valinta. Tumman puvun kanssa vuosijuhlissa tulisi käyttää yksinomaan solmiota eli kravattia, ei solmuketta.

Harvemmin opiskelijapiireissä nähtyjä, mutta frakin etiketin mukaisesti korvaavia asuja ovat kansallispuvut ja erilaiset virkapuvut, mm. papinpuku ja sotilaiden juhlaunivormu. Smokilla tai saketilla frakkia ei kuitenkaan voi korvata. Ne eivät kuulu akateemisiin juhliin.

Naiset

Naisen asu vuosijuhlissa on pitkä iltapuku. Täyspitkä iltapuku ulottuu vähintään nilkan ulkosyrjässä olevaan luuhun asti. Pukuun voi kuulua pitkät hansikkaat, jotka ulottuvat kyynärpäiden yläpuolelle. Sormukset puetaan hansikkaiden alle, rannekorut päälle. Naisilla sallitaan ranteessa myös siro korukello. Asukokonaisuuteen sopiva käsilaukku on pieni ja hihnaton.

Pariskunnan tulisi olla pukeutunut samantasoisesti. Frakkiin sonnustautuneen miehen kanssa juhlaan saapuvan naisen puvun tulisi olla hieman juhlavampi kuin tumman puvun vierellä saapuvan. Etikettinsä tunteva daami pukeutuukin tumman puvun rinnalla kapeaan ja yksinkertaiseen pitkään iltapukuun, frakin rinnalla taas näyttävämpään juhlapukuun. Puvun ollessa avonainen, olkapäitä tulisi peittää stoola, huivi tai vastaava.

Kampaus on parhaimpiinsa pukeutuneen naisen kruunu. Tukan asettelussa ei naisia tarvinne neuvoa, mutta yleisenä sääntönä mainittakoon, että pitkät hiukset eivät vuosijuhlassa heilu valtoimenaan, vaan ne on nostettu ylös kampaukseksi.

Kylmään ulkoilmaan nainen varautuu pitkässä iltatakissa, viitassa tai turkissa. Lämpöä voi toki löytää myös kaivamalla seuralaisen rintataskusta taskumatin.

Akateemiset nauhat ja ansiomerkit

Ylioppilaskunnat, osakunnat sekä monet aine- ja tiedekuntajärjestöt myöntävät jäsenilleen eri perustein huomionosoituksia, jotka näkyvät niin miehen kuin naisenkin vuosijuhla-asussa. Näitä ovat erilaiset nauhat sekä ansio- ja kunniamerkit, joiden kantamiseen liittyy omat sääntönsä.

Yleensä vuosijuhlakutsussa lukee ”akateemiset kunniamerkit”. Vaikka mainintaa ei olisikaan, tärkein sääntö on, että vuosijuhlissa käytetään VAIN akateemisia merkkejä. Virallisia eli ritarikuntien tai valtion myöntämiä kunniamerkkejä ei vuosijuhlissa kuulu kantaa. Poikkeuksen muodostavat univormuissaan juhlivat sotilaat, korkeat poliisiviranomaiset ja muut heihin rinnastettavat, jotka varmasti tietävät asujaan koskevat säännöt.

Sen, jolle on myönnetty jonkin ylioppilasjärjestön nauhan tai merkin kanto-oikeus, tulee osata kantaa sitä oikein. Neuvoja voi kysyä nauhan myöntäneeltä taholta, mutta tietyillä perussäännöillä pärjää.

Yleensä nauhan heraldisesti painavin väri on alaspäin. Miehet kantavat nauhaa oikealta olkapäältä rinnan yli viistoon alas vasemmalle. Naiset puolestaan kantavat nauhaa vasemmalta olkapäältä rinnan yli viistoon alas oikealle tai ruusukkeena vasemmassa rintapielessä. Nauha ei saa koskea paljaaseen ihoon, joten avokaulaisen iltapuvun kanssa naisen on helpointa taitella nauhasta ruusuke. Ruusukkeen oikeaoppiseen taittelemiseen opastaa nauhan myöntänyt taho.

Frakissa nauha kulkee liivin alla, tummassa puvussa taas solmion ja mahdollisen liivin päällä. Miehen on hyvä kiinnittää nauha vaikkapa hakaneulalla paitaan tai olkaimiin, jotta se ei illan mittaan valu pois paikaltaan. Nauhan oikea paikka on frakissa suunnilleen toisen ja kolmannen frakkipaidan napin välissä, kuitenkin selvästi solmukkeen alapuolella. Tummassa puvussa nauha on ylempänä, jotta se näkyy myös puvuntakin nappien ollessa kiinni.

Juhlija, jolle on myönnetty useampia nauhoja, kantaa niitä seuraavassa arvojärjestyksessä ylimmäisestä lukien: oman ylioppilaskunnan nauha, muun ylioppilaskunnan nauha, osakunnan nauha, tiedekuntajärjestön nauha, ainejärjestön nauha, muut nauhat. Suomessa käytetään korkeintaan kolmea nauhaa yhtä aikaa. Jos haluaa kantaa vaikkapa kahta eri ainejärjestönauhaa, vanhemman järjestön nauhaa tulee kantaa ylempänä. Jotta nauhat pysyvät oikeilla paikoillaan toisiinsa nähden, voi ne huomaamattomasti ommella tai kiinnittää nurjalta puolelta teipillä yhteen.

Nauhoja ja merkkejä kannetaan aina niin kuin ne myöntäneen tahon merkkiohjesääntö määrää. Monesti ansio- ja kunniamerkit kannetaan nauhassa, mutta on myös merkkejä, joita kannetaan puvun vasemmassa miehustassa. Tällöin taskuliinaa ei käytetä. Naisella merkin paikka on yleensä ruusukkeeksi taitellun nauhan keskellä puvun vasemmassa miehustassa. Mikäli ruusukkeita on useampia, arvokkain niistä on ylinnä ja lähinnä vartalon keskiviivaa.

Cocktail-tilaisuus

Varsinaista juhlaa edeltää yleensä cocktailtilaisuus, jonne saavutaan yhdessä seuralaisen kanssa. Täydellinen herrasmies on noutanut daamin tämän kotoa ja ehkä jopa muistanut tätä pienellä lahjalla, esimerkiksi kauniilla kukalla. Tärkeintä on kuitenkin saapua cocktailtilaisuuteen ajoissa.

Miehet huomioivat daaminsa juhlaillan alusta loppuun: ovet avataan, takki autetaan pois päältä ja niin edelleen. Vastavuoroisesti daami antaa herrasmiehelle tilaisuuden olla kohtelias – kuitenkin heittäytymättä aivan avuttomaksi.

Cocktailtilaisuudessa juhlan järjestävä taho vastaanottaa esimerkiksi ystäväjärjestöjen ja muiden sitä lähellä olevien yhteisöjen tervehdykset. Hyvä vuosijuhlatervehdys on arvokas, mielenkiintoinen tai hauska, todella hyvä taas kaikkia näitä.

Paitsi tervehdyksistä, vieraat nauttivat cocktailtilaisuudessa toistensa seurasta, monesti myös musiikista ja kuohuviinistä. Tämä on tilaisuus vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa, mikä ei välttämättä ole istumajärjestyksen vuoksi mahdollista juhlapöydässä. Kohteliasta on jututtaa myös sitä toisesta kaupungista juhlaan saapunutta edustajaa.

Pääjuhla

Cocktailtilaisuudesta siirrytään itse pääjuhlaan, kun juhlaillallinen on katettu. Tästä ilmoittaa yleensä juhlamarsalkka eli juhlan seremoniamestari, joka vastaa juhlan sujumisesta ajallaan ja kaikin puolin oikeassa järjestyksessä.

Juhlamarsalkka kuuluttaa eri ohjelmanumerot juhlan aikana, jakaa puheenvuorot ja luo arvokasta juhlatunnelmaa ympärilleen. Juhlijoiden huomion kiinnittämiseksi juhlamarsalkalla on sauva, jolla hän kopauttaa lattiaan, kun haluaa juhlakansan hiljenevän. Kun kuulet kopautukset, perinteisesti neljä järjestyksessä pitkä-lyhyt-lyhyt-pitkä, sulje suusi ja kuuntele.

Juhlasalin ovella on yleensä pöytäkartta, josta vieraat tarkistavat istumapaikkansa. Näin vältytään turhalta haahuilulta pöytien väleissä. Vuosijuhlan emäntä ja isäntä tai jompikumpi näistä yhdessä juhlamarsalkan kanssa kättelevät kaikki vieraat juhlasaliin siirryttäessä.

Juhlapöytään ei istuta heti, eikä edes silloin kun kaikki ovat paikoillaan. Tässä vaiheessa on hyvä esittäytyä muille omassa pöydässä istuville, mikäli ei näitä etukäteen tunne. Vuosijuhlissa saliin nimittäin saapuu viimeisenä pääpöytä, jota saatetaan joutua odottelemaan pitkäänkin. Pääpöydässä istuvat juhlan arvovieraat saapuvat juhlamarsalkan ilmoittamassa järjestyksessä. Yleensä pääpöydässä istuvat ainakin juhlapuhuja sekä juhlittavan järjestön puheenjohtaja seuralaisineen.

Kun kaikki seisovat tuoliensa takana, saapuvat saliin liput: ensin Suomen lippu airueineen ja sitten juhlittavan yhdistyksen lippu niin ikään kahden airueen saattamana. Vieraat seuraavat lippuja katseellaan, kunnes ne asetetaan paikoilleen. Tämän jälkeen juhlamarsalkka antaa luvan istua. Herrasmies auttaa seuralaisensa eli oikealla puolellaan olevan daamin istumaan.

Daamin juhlapukuun ja herran frakkikokonaisuuteen mahdollisesti kuuluvia hansikkaita ei käytetä ruokailun aikana, joten ne riisutaan pöytään istuttaessa. Hansikkaiden paikka on tuolilla selän takana tai sylissä, ei koskaan pöydällä. Sama koskee naisen iltalaukkua.

Juhlamarsalkan ja vuosijuhlaemännän tai -isännän tervetuliaissanojen jälkeen on ensimmäisen laulun aika. Kuten totuttua, laulu alkaa hiljaisuudesta ja juhlan laulunjohtajan aloitteesta. Laulunjohtajaa on juhlamarsalkan ohella syytä hiljentyä kuuntelemaan, kun hän sitä pyytää. Ensimmäinen laulu on kaikille tuttu Helan Går, jonka päätöstä varten jokaisella on edessään täysi snapsilasi.

Juhlan kuluessa aina laulun jälkeen kohotetaan maljaa samalla tavoin kuin sitseillä: miehet ensin seuralaiselle oikealla, sitten vasemmalle ja lopuksi vastapäätä istuvalle, naiset puolestaan ensin seuralaiselle vasemmalla, sitten oikealle ja lopuksi vastapäätä istuvalle.

Alkuruoka on yleensä pöydässä jo valmiina. Syöminen on kohteliasta aloittaa, kun pääpöytäkin on sen tehnyt ja kun pöytänaapureiden kesken on toivotettu hyvää ruokahalua. Alkuruuan kanssa tarjoillaan yleensä valkoviiniä, mutta pöydässä on myös jäävettä. Ennen kuin täydentää oman vesilasinsa, on kohteliasta tarjota vettä seuralaiselleen ja muille lähellä istuville.

Alkuruuan jälkeen kuullaan yleensä juhlapuhe. Niin tämä kuin kaikki muutkin juhlassa kuultavat puheet kuunnellaan kohteliaasti hiljaa. Kaikenmoinen hihittely ja supattelu puheen aikana on äärimmäisen epäkohteliasta puhujaa kohtaan. Puheen aikana ei myöskään syödä tai juoda.

Pääruoka tarjoillaan monesti juhlapuheen jälkeen. Syöminen aloitetaan jälleen pääpöydän aloitettua ja sitten kun koko pöytäseurueella on ruoka edessään. Ennen pääruuan nauttimista pöydästä ei nousta, ellei juhlamarsalkka ole antanut siihen lupaa. Juhlamarsalkka siis ilmoittaa konferenssien eli juhlataukojen alkamisesta ja loppumisesta.

Lauluja lauletaan vuosijuhlissa melkein yhtä tiheään kuin sitseillä. Laulujen sanat löytyvät vuosijuhlaohjelmasta, jollainen on jaettu jokaiselle kattaukseen. Viisas järjestäjä jättää ohjelmasta tuhmat ja turhan riehakkaat laulut.

Perinteisten sitsilaulujen lisäksi vuosijuhliin kuuluu erottamattomasti De Brevitate Vitae eli Gaudeamus Igitur, josta lauletaan ainakin ensimmäinen, neljäs (alkaa sanoilla ”Vivat academia”) ja viides säkeistö (alkaa sanoilla ”Vivant omnes virgines”). Ensimmäisen säkeistön kaikki laulavat seisten, neljännessä saavat istua professorit ja viidennessä naiset. Kuudes säkeistö (alkaa sanoilla ”Vivat et res publica”) lauletaan vain, mikäli tilaisuutta kunnioittaa läsnäolollaan valtionpäämies.

Ensimmäisen konferenssin jälkeen ohjelmassa seuraavat tavallisesti puheet naiselle ja miehelle. Ja viimeistään jälkiruuan saapuessa moni useammat vuosijuhlat nähnyt on taitellut kankaisesta lautasliinasta korvat päähänsä. Tämä taito siirtyköön jatkossakin opiskelijapolvelta toiselle vuosijuhlissa opetettuna, ei lukemalla opeteltuna.

Juhlan loppuvaiheessa puhujanpönttöön pääsevät halutessaan myös muut kuin ohjelmaan puhujiksi merkityt. Ohjelman kohdassa ”Vapaa sana” voi nimittäin kuka tahansa pitää valmistellun tai valmistelemattoman puheen, kunhan on siitä etukäteen juhlamarsalkalle ilmoittanut. Juhlamarsalkka kutsuu puhujat lavalle siinä järjestyksessä, missä puheenvuoroja on pyydetty.

Kun jälkiruoka on syöty, juhlamarsalkka ilmoittaa lippujen poistuvan salista. Kaikki nousevat seisomaan ja seuraavat katseellaan poistuvia lippuja. Tähän päättyy juhlien virallinen ohjelma.

Lippujen poistuttua aloitetaan tanssit. Vuosijuhlaohjelman takaa löytyy tanssivarauslista, johon niin herrat kuin daamitkin voivat varata toisilta juhlijoilta tansseja. Varauksia varten herrasmiehen takintaskusta ja daamin laukusta löytyy kynä. Ensimmäinen tanssi tanssitaan aina oman seuralaisen kanssa. Tämän jälkeen voi tanssin varata keneltä tahtoo. Perinteisiä vuosijuhlatansseja ovat valssin lisäksi cicapo, poloneesi ja kehruuvalssi.

Jatkot

Nautinnollisen ja arvokkaan iltajuhlan jälkeen on tapana siirtyä vapaamuotoisille jatkoille. Jos jatkopaikka sijaitsee kaukana juhlapaikalta, on sinne monesti järjestetty linja-autokuljetus.

Jatkoilla ei luonnollisesti jännätä enää etikettiä, vaan tarkoitus on jatkaa hauskanpitoa vapaasti. Tarjolla on usein yöpalaa ja omia eväitäkin voi illan tässä vaiheessa nauttia estoitta. Hyvän musiikin, vielä paremman seuran ja pitkälti niiden eväiden ansiosta aamu alkaa jo sarastaa, kun kisakuntoisimmat yhä jatkavat juhlimista.

Lopuksi

Kaikkia vuosijuhliin liittyviä perinteitä ja arvokkaan juhlimisen iloja ei millään saa purettua paperille. Kuten elämässä yleensä, kokemus on paras opettaja, ja oikea kuva vuosijuhlista rakentuu erilaisissa vuosijuhlissa käymällä. Lähde siis rohkeasti juhlimaan ja uskalla nauttia opiskeluajastasi toisinaan myös sitsejä ja perusbileitä arvokkaammin.

Eero Hokkanen

Kirjoittaja työskentelee avustajana Suomen suurlähetystössä Oslossa. Hän on toiminut mm. TYYn edustajiston varapuheenjohtajana kaudella 2008–2009 sekä P-klubin 1. varapuheenjohtajana vuonna 2007. Juhlinut vuosijuhlia Turussa, Jyväskylässä, Vaasassa ja Helsingissä, eikä ole vieläkään saanut tarpeekseen.