Index, Kompleksi, I/O-Speksi, Haalarityöryhmä, opintoja, töitä ja matkoja – kaikki tämä kartoitti fuksivuottani, ja mitään en jättäisi pois

Maanantaiaamu töissä, lounasruuhka kovimmillaan ja puhelimeeni tulee onnitteluviesti vanhalta ystävältä, jota en ole nähnyt aikoihin. Hetken pohdittuani kiireen keskellä ymmärsin mistä on kyse, nimi tuolla kuuluisalla hyväksyttyjen listalla ja opiskelupaikka sosiaalitieteiden laitoksella, minusta tulisi vielä kerran fuksi!

Jo kesällä mietin, mihin kaikkeen toimintaan haluaisin lähteä mukaan. Olin vannonut itselleni, että jos vielä pääsen opiskelemaan toista tutkintoa, teen sen kaiken mitä en tehnyt aiempien restonomi-opintojen aikana. Halusin palavasti mukaan aktiiviseen järjestötoimintaan, mutta tärkeää oli myös opintojen reipas eteneminen sekä mahdollisuus jatkaa töitä vanhassa työpaikassani. Kalenterista tuli paras ystäväni, sillä ilman sitä en olisi ikinä löytänyt oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Sukkuloin työpaikan ja yliopiston välillä ja jotenkin onnistuin osallistumaan suurimpaan osaan tapahtumista. Etenkin fuksiviikkojen tapahtumia muistelen lämmöllä, sillä siellä kaikki uunituoreet fuksit olivat yhtä pihalla ja hädissään, mikä sai aikaan yhteisöllisyyttä joka syksyn edetessä syveni ystävyydeksi.

Uuden opiskelijan ensimmäinen huolenaihe on mitä ilmeisimmin haalarit. Muutaman innokkaan fuksin kanssa aloimme kysellä haalareiden perään tutoreiltamme jo Indexin kastajaisissa. Pian huomasinkin jo kyseleväni tarjousten perään ja haalaripaketti tuli postissa joulukuun alussa. Haalareiden lisäksi alkusyksystä omassa mielessäni oli speksi. Olin käynyt aiemmin katsomassa muutamia speksejä ja halusin ehdottomasti tietää lisää tuosta opiskelijateatterin muodosta. Speksissä näytelmä, musiikki, yleisö ja improvisaatio luovat kokonaisuuden, joka on suurempi kuin osiensa summa. Alkusyksyn rekrytointitilaisuudesta innostuneena lähdin mukaan ja pian huomasinkin olevani I/O-Speksin 2015 apukoreografi, tanssija sekä visuaalisen tiimin jäsen.

Syksyn edetessä aika ajoin pohdin, pitäisikö jostain luopua kun arkipäivät yliopistolla venyivät välillä 12-tuntisiksi ja viikonloppuisin muiden viettäessä vapaa-aikaa itse olin töissä. Päätin kuitenkin olla luopumatta haaveestani olla osa Kompleksin ja Indexin hallitusta 2015 ja Kompleksin syyskokouksen loppuessa haaveestani oli tullut totta. Joulukuussa lähdin uupuneena mutta hyvillä mielin lomalle keräämään voimia kevättä ja hallitusvuotta varten, joka polkaistiinkin käyntiin uusien innokkaiden hallituslaisten kanssa heti tammikuussa.

Jos syksy oli ollut kiireinen, keväästä tulisi sitäkin kiireisempi. Kahden hallituksen kokoukset, tiivistyvä treeniaikataulu speksin näytösten lähestyessä, työt sekä neljä matkaa veivät suurimman osan ajastani ja opinnot jäivät hieman vähemmälle. Pääainevalinta myös nosti stressitasoa, mitä jos en saisikaan pääaineeksi haluamaani sosiaalipolitiikkaa vaan päätyisin lukemaan sosiologiaa? Valinta sujui kuitenkin mutkitta, sillä kaikki sosiaalitieteiden fuksit saivat haluamansa pääaineen.

Vappuviikon jälkeen olo oli jokseenkin apea ja tyhjä. Tuntui että elämä loppuisi kun lähes kaikki kevään opiskelijatapahtumat olivat ohi, vappusimat juotu ja luennotkin loppuneet. Kokoukset jäisivät kesätauolle pikkuhiljaa ja toiseksi kodiksi muodostunut Index-huoneistokin joutuisi remonttiin. Onneksi kevään viimeisenä kohokohtana oli vielä Kompleksin järjestämä Pietarin excursio, josta toivun juuri tätä kirjoittaessani.

Nyt kun vielä viimeiset kevään tentit ovat edessä, haen lukumotivaatiota vuoden aikana keräämistäni kokemuksista. Olen saanut useamman elinikäisen ystävän ja kolme uutta perhettä, miljoona kokemusta sekä hyväksi luettujen aiempien opintojen ansiosta lähes kaksi kolmasosaa kandidaatin tutkinnosta valmiiksi. Onneksi hallituskausi on vasta puolivälissä ja syksyllä päästään taas tositoimiin heti fuksiviikoista lähtien!

Lotta Lintunen
#indexemo

Share →