Mietin paljon kuluttamista ja kulutusvalintoja. Olin työharjoittelussa Eettisen kaupan puolesta ry:ssä, luen sivuaineena taloussosiologiaa ja teen kandiani kuluttajakasvatuksesta. Kulutuksessa on lähes aina kyse arvoista. Esimerkiksi klassisessa tomaattikysymyksessä ulkomaalaisten ja suomalaisten tomaattien ostamisen talvella voi kummankin tehdä eri perusteilla. Hiilijalanjälki kotimaisissa saattaa olla suurempi kuin ulkomaisissa. Hinta on tuontitomaateissa halvempi. Ne saattavat myös näyttää ja maistua paremmilta kuin kotimaiset. Toisaalta suomalaisia tomaatteja ostamalla tuet kotimaista työtä, ja esimerkiksi Espanjassa pelloilla työskentelee paljon laittomia siirtolaisia mitättömällä palkalla. Suomalaiset tomaatit ehtivät kypsemmiksi kasvihuoneessa ennen kuin ne pakataan kuljetusta varten, tuontitomaatit poimitaan raakoina ja kypsytetään kaasulla. Torjunta-ainejäämät ovat monelle myös kynnyskysymys, sillä monessa maassa käytetään niitä enemmän kuin Suomessa. Toisaalta voimmeko tietää kummastakaan varmasti kaikkea? Kuluttajilta peitellään niin paljon.

Joskus kulutusvalinnan pitäisi olla ns. no-brainer. Tarvitsin A5-kokoisia vihkoja, ja kävin Clas Ohlsonilla katselemassa kivannäköisiä, simppeleitä vihkoja. Hinnallakaan niitä ei ollut pilattu. Olin jo kävelemässä kassalle kun huomasin takakannessa tekstin ”Made in China”. Käännös 180 astetta, tuote takaisin hyllyyn, toinen käännös ja ulos kaupasta. Suomalaisessa kirjakaupassa näin ensimmäisenä oikein hauskannäköisiä vihkosia, jotka voisivat piristää Edu 3:n keinovalaistuksessa. Ne olivat tehty… Saksassa. Peremmältä vihdoin löysin etsimäni Suomen metsiä ja paperiteollisuutta hyödyntävät vihot: supertylsiä sinisiä, hinta 0,95€. Punnitsin hetken saksalaisten ja suomalaisten välillä: estetiikka vai kotimaisuus?

Tässä esimerkissä mikään vaihtoehdoista ei ollut erityisen kallis, mutta usein eettisempi valinta on kalliimpi. Valitettavasti moni joutuu joustamaan arvoissaan hinnan vuoksi. Myös järjestöt ostavat yleensä halvinta mitä vain saavat, oli se sitten ruokaa tai joitain muita tarvikkeita. Kun tehdään ostoksia yhteisillä, vähäisillä rahoilla yhteiseen tarkoitukseen, halutaan päästä aina halvimmalla. Ympäristökysymyksiä vältellään myös vaivalloisuuden varjolla: ostetaan kertakäyttöistä, koska eihän meillä ole kunnollisia tiloja esimerkiksi tiskata.

Jokaisen pitäisi kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan maailman tilanteeseen aina siinä paikassa ja asemassa jossa on. Jos tulevaisuudessa olen vaikka yrityksessä töissä ja minulla on mahdollisuus vaikuttaa yrityksen käytäntöihin, uskallanko tehdä ne valinnat, joita eettisempi ja ekologisempi yritystoiminta vaatii? Vai tyydynkö tekemään asiat niin kuin ne on aina ennenkin tehty? Kuluttajat eivät kuitenkaan välitä, halpa hintahan on tärkein.

Tämäkin on kiisteltävissä oleva väite (ks. esim. Naomi Klein: This Changes Everything), mutta omasta mielestäni sillä on väliä, mihin yksittäisinä henkilöinä ja kuluttajina käytämme rahamme. Esimerkiksi aina kun tuemme rahoillamme multikansallisia jättiläisyrityksiä, äänestämme kukkarollamme epädemokraattisemman ja epäoikeudenmukaisemman maailman puolesta.

Nina Lehti
Kirjoittaja on Index yhteiskuntatieteet ja kasvatustieteet ry:n puheenjohtaja vuonna 2015.

Share →